Blogi

Esimieskin on vain ihminen

Esimieskin on vain ihminen   Esimiehen työlista on pitkä. Vastuu-alueita voisi luetella kymmeniä, jopa satoja, riippuen tehtävän kuvasta, mutta tuhannet pienet langat pyörittävät esimiehen arkea enemmän kuin moni uskoisikaan. Kuinka helppo tästä roolista on sitten...

lue lisää

Elämämme aikavarkaat

Aika on vakio. Viikossa meillä on vain 7 päivää, joista usein viisi on työpäivää. Meillä on vuorokaudessa vain 24h aikaa tehdä asioita, joista suurin osa kuluu koulunkäyntiin tai töihin. Perheellekin tulisi löytää aikaa ja panostaa heihin. Nämä ovat aika selkeitä lauseita ja ajatuksia, jotka koemme päivänselvinä. Mutta kun oikeasti alkaa miettimään sitä, kuinka nopeasti aika lipuu ohitsemme ja sitä, että juuri mennyttä viikkoa, päivää tai aiempaa tuntia emme saa enää takaisin, niin itse ainakin mietin, olenko käyttänyt aikani oikein.

Useat haluavat saada aikaan elämässä asioita, joista on haaveiltu jo lapsesta asti. Osalla ne liittyvät tiettyyn alaan opiskeluun, toisella tietynlaisen työn tekemiseen, tietynlaisen aseman ja roolin saamiseen, toisella yrittäjyyden perustamiseen, toisella suurperheen kasvattamiseen. Vielä parikymppisinä harvat ymmärtävät ajan juoksun ja tavoitteellisen elämän merkityksen. Sen, että koulut olisi käytävä ajallaan, töihin olisi mentävä heti koulun jälkeen saamaan työkokemusta ja siinä välissä elää myös nuoruutta, reissata, nähdä maailmaa, jotta sitä elämää ei tarvitse lähteä katkerana elämään enää nelikymppisenä tukka hulmuten, siltikään saavuttamatta sitä, mitä oikeasti on elämältään halunnut.

Silti näitä unelmia ei ole useinkaan lähdetty viemään eteenpäin, koska aina löytyy helposti selitys sille, kuinka viimeinen vuosi, kuluneet viikot tai päivät ovat olleet liian kiireisiä oman unelman toteuttamiseen. Osalla taas läheiset ja perhe eivät ole tukeneet nuorta haaveilijaa unelmiensa toteuttamisessa, joten epävarma nuori siirtää tai hylkää haaveensa, mutta ei välttämättä unohda niitä koskaan. Tästä tulee sitten se ikävä kierre, kun vanhempana ei kaduta elettyä elämää, vaan elämättä jäänyttä elämää. Onko kukaan ajatellut, että turvallista polkua pitkin kulkeminen, unelmien odotuttaminen, väärien polkujen valitseminen, muiden tahdon mukaan eläminen, vääränlaisen työnkuvan tekeminen omassa työssäsi, sinulle vääränlaisen opiskelupolun valitseminen sekä lasten saannin odotuttaminen ja viivästyttäminen nykyään yhä myöhemmälle iälle ovat elämämme aikavarkaita. Aikavaras, jota emme saa enää takaisin. Varas, jota ei voida rangaista rikoksesta. Ei ole tapahtunut rikosta, on vain tapahtunut se, että käytämme yksinkertaisesti aikaamme aivan liian paljon väärien asioiden tekemiseen. Listaan niitä kohta tähän alle.

Uskon, että elämämme polut, eivät aina ole kiinni siitä, mitä itse valitsemme, koska kyllä joskus vain elämä puuttuu karulla tavalla peliin, jolloin meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa valintoihimme. Voimme vammautua auto-onnettomuudessa, lapsettomuus on hyvin yleistä, haluamaansa kouluun pääsy ei vain vuosi vuodelta onnistu, esimerkkejä on lukuisia. Mutta jos jätämme nyt pois nämä meistä riippumattomat tekijät ja pohdimme sitä aikavarasta, jonka itse luomme, on mielenkiintoinen ja ainakin itseä pysäyttävä tekijä. Jos olemme luoneet itsellemme tavoitteet esim. terveellisen elämäntavan aloittamisesta, liikunnan lisäämisestä, herkkujen syönnin lopettamisesta, lisäkouluttautumisesta, yrityksen perustamisesta ja perheen perustamisesta. Niin, kuinka paljon haaskaamme aikaa elämässämme; vuosissamme, viikoissamme ja päiviemme tunneissa aivan turhien asioiden tekemiseen. Katsomme telkkaria, kun voisimme valita sen lenkille tai salille lähtemisen, katsomme töissä sometilejämme, jotka ryöväävät kallista työaikaa ja syö tavoitteellisiin tuloksiin pääsemisistä useita tunteja viikossa, vaikka siinä hetkessä se tuntuu vain minuutilta. Käytämme töissä aikaa tulostimen tai työauton korjaamiseen, mikä ei kuulu työnkuvaamme, vaan jollekin alansa osaajalle, vietämme liian kauan aikaa kahvitauolla rupatellen menneestä viikonlopusta, joka syö tehokkuutta työstämme. Työhyvinvointiin toki kuuluu hyvien yhteistyötaitojen ja sosiaalisten tilanteiden hyvä ylläpitäminen, joten on suotavaa, että kahvitauot ovat edes ihana ja nautinnollinen naurutuokio ja tauko työn ja muun kiireen ohella. Käytämme viikonloput juhlimiseen ja bailaamiseen, usein nuorella, perheettömällä tämä vielä onnistuukin. Tämä kuitenkin syö krapulaisen ihmisen viikonlopun osalta aikaa siltä, mitä oikeasti elämältäsi haluat, tuskin krapulaa ainakaan. Senkin ajan olisi voinut hyödyntää kodin remontointiin, opiskeluiden rästitöiden tekemiseen, ystävien näkemiseen vaikka urheilun merkeissä tai ihan elämän suunnitteluun. Mitä minä, juuri minä elämältäni haluan ja mitä minun tulee sen eteen tehdä? Valitettavasti elämää ei voi elää suunnittelematta, jos huom. JOS elämältä jotain haluaa ja jotain haluaa saavuttaa. Kaikkia ei ole luotu samaan nuottiin. Osa ei huolehdi huomisesta, vaan elämä kuljettaa ja saa silti mitä haluaa, joskus jopa enemmän. SE on kuitenkin vähemmistö. Osa taas ei tiedä, eikä halua tietää mitä elämältään haluaa, on vain ihanaa olla, ei ole halua opiskella, tehdä töitä, eikä hoitaa muitakaan elämän velvollisuuksia. Se on heidän valintansa, koska meitähän on moneen junaan.

Mutta me ihmiset, joilla on päämääriä, suuria unelmia ja haaveita, niin tulisi huomata aikavarkauden merkitys ja kiinnittää huomio omassa elämässä siihen, mitä haluan saada aikaan, mitä minun tulee tehdä asian eteen, missä ajassa ja kirjata ihan paperille ylös konkreettisesti ne asiat, jotka syövät aikaasi elämältäsi. Jos olet päättänyt aloittaa aamulenkkeilyn, niin teidät, että sinun tulee mennä ajoissa nukkumaan, joten listalta on poistettava elokuvien katselu illalla puolison kanssa. Jos puoliso ei tue sinua tässä, sinun tulee ajatella, elätkö omaa vai hänen elämäänsä. Useinhan ihmiset, joilla itsellä ei ole päämääriä sanovat aikaisin heräävistä ihmisistä, että ovat himourheilijoita, työnarkomaaneja, joilla on ongelmia, koska on tavoitteita. He ovat itse vain mustavalkoisesti sulkeneet itse omat silmänsä siltä, kuinka aika juoksee ja kaikki tekemisemme vaikuttaa tulevaan ja jos haluaa saada jotain suurta elämässään, kuten esimiestyön tai menestyvän yrityksen, niin sen eteen on tehtävä töitä. Ei se ole työnarkomaani, joka aamulla herää aikaisin lenkille, jotta kerkeää aloittaa työpäivänsä tai yrityksen suunnittelun oikeassa ajassa, jotta illalla jää aikaa perheelle. Mutta nämä haluttomat, aikaansaamattomat ja oman elämänsä toivon varassa elävät ihmiset eivät ymmärräkään tavoitteellisten ja oikeasti päämääriensä eteen työskentelevien ihmisten elämää ja päänsisältöä. Eikä heidän tarvitse. Yksi ongelma siinä vain on. Jos tämä henkilö on puolisosi, vanhempasi tai ystäväsi niin hänkin ja hänen valituksensa kuuntelu on elämäsi aikavaras, joka latistaa sinut sekunti sekunnilta. On siis sinusta kiinni muutoksen edessä, haluatko pitää kyseisen ihmisen miten lähellä itseäsi. Erot, välien katkaisut ja taukojen ottamiset eivät ole helppoja, mutta muista, että kyse on SINUN ainutkertaisesta elämästäsi. Siihen ei tulisi päästää ketään lannistamaan sinua ja unelmiasi. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän välität muiden mielipiteistä, mutta onko silloin jo liian myöhäistä sinun kohdallasi tehdä elämäsi haaveista totta. Aikavaras kun on varas.

lue lisää

Paljon melua tyhjästä! Vai tyhjää suunsoittoa oikeasta elämästä?

Elämä pakenee sitä, joka ei uskalla elää. Miksi toiset uskaltavat ottaa riskejä, uskaltavat kaatua ja nousta uudelleen. Miksi toiset katsovat, kun elämän juna lipuu ohitse, mutta toiset uskaltavat hypätä kyytiin? Onko kyse sisäisestä turvattomuudesta, koska pelkää paljastua keskeneräiseksi ja joutuisi kohtaamaan oman epätäydellisyyteensä ja heikkoutensa. Miksi toiset taas luottavat itseensä, vaikka ovat keskeneräisiä ja yhtä lailla heikkoja? Moni uskoo, että tämä luottavainen ihminen saa tukea ja rakkautta ympäriltään. Tämä ei välttämättä mielestäni tarvitse edes rakkautta, eikä toisten lämpöä, hyväksyntää ja luottamusta onnistumiseen. Mielestäni on vain ihmisiä, jotka uskaltavat elää ja toisia, jotka eivät uskalla. Pelon voimalla elävät ihmiset, jotka ovat kadottaneet itsekunnioituksensa ja kantavat syvää itsehäpeää, eivät välttämättä edes tunnista itsessään tätä piirrettä, mutta se näkyykin sitten juuri näissä elämän valinnoissa. Mitä sinä elämältäsi haluat? Sinulle on annettu yksi ainoa elämä elettäväksi, sinä joko elät tai olet paikallasi. Sitten on hyvä arvostella niitä, jotka päättävät elää ja kokeilla uusia, jopa mahdottomalta tuntuvia unelmia, että kylläpä tuo varmasti epäonnistuu. Mitä sitten? Mitä sitten vaikka epäonnistuisikin? Tämä arvostelija on paikallaan eläjä, toisten arvostelija, kun ei uskalla itse elää, mutta uskaltaa kyllä arvostella ja laulattaa suutaan. Missä vaiheessa ollaan menty ojasta allikkoon?
Useasti pohdin mistä tämä eläminen tai elämättä jättäminen johtuu? Kaiken toiminnan takana ovat arvot ja arvopohjamme, jotka usein tulevat perintönä kotirintamalta, valitettavasti niitä perusarvopohjia usein ei voi valita, mutta toki niitä voi kehittää, muuttaa ja kasvattaa kun on katsottu peiliin ja tunnistettu ensin jo olemassa olevat arvot. Mitkä ovat sinun arvosi? Kasvu ja kypsyminen pitää sisällään nöyryyttä, nöyryyttä katsoa peiliin ja hyväksyä itsensä, antaa itselleen anteeksi, myöntää syyllisyytensä ja hyväksyä kaikkien erilaisuus. Kaikki me teemme virheitä, mutta luovuuden polulla me luomme tulevaisuutta ja unohdamme menneisyyden ja opimme uutta ja tällöin olemme todelle haavoittuvaisia, mutta täynnä rikkautta. Tällöin vahvan itsetunnon omaava hyväksyy tämän ja ottaa vastaan virheiden mahdollisuuden. Emme tarvitse ketään, ei rakkauden voima nostamaan meitä ylös, vaan oma arvopohja ja vahva tekemisen tahto, hyvä itsetunto ja rakkaus omaan itseensä on niin luja arvopohja, joka nostaa pystyy ja jatkaa uuden tekemistä. Kukaan ei ole kaikkivoipainen. Kyllä tekeväkin itkee, suree, kokee häpeää , lohduttomuutta ja elämän tuskaa haavoittuvaisuuden tiellä, mutta ymmärrys omaan nöyryytemme elämään kohtaan nostaa meidät ylös. Elämämme tehtävä on saada aikaan jotain, mikä sisäisen elämämme palo on. Missä on toisten ihmisten palo, jotka istuvat sohvalla, surevat 30vuotta tehtyä ikävää, tylsää, vihattua työtään, elävät onnettomassa avioliitossa vuosikymmeniä vain surkutellen ja itkien? Ja tämän lisäksi valitetaan kaikesta mitä nähdään lehdissä, televisiossa, naapureissa, työkavereissa ja niissä ihmisissä, jotka uskaltavat elää. Onko heidän arvomaailmansa hukassa, piilossa, vääristetty vai tieten tahtoen vain elämältä piilossa? Kaikki tämä siksi, että eletään annettu elämä, miten kohtalo on meidät määritelty elettäväksi, eikä huomata, että elämää ei ole koskaan kirjoitettu valmiiksi. Kukin meistä maalaa meidän oman elämän taulumme.
Jos haluaa muutosta, niin kukin voi kantaa vastuun itsestään ja omasta arvomaailmastaan, kokemusmaailmastaan huolimatta. Jos vain haluaa elää. Tätä vain pohdin. Arvot. Peili. Itsensä kohtaaminen. Itsensä hyväksyminen. Itsetunnon kasvattaminen. Rohkeus. Ja ennen kaikkea vain omasta elämästään huolehtiminen. Jätä taakse toisten arvostelu ja elämän negatiivisten asioiden ääressä eläminen. Etsi vahvuuksia, etsi loistoa, nauti, näe elämän kauneus ja mahdollisuudet. Elämä valuu muuten hukkaan ja elät elämääsi vain muita arvostellen, elämättä omaa arvokasta elämääsi. Aloita muutos nyt! Pohdi, mitkä asiat kaipaavat nyt muutosta omassa elämässäsi, unohda muiden mielipiteet. vain sillä on väliä mitä sinä ajattelet ja mitä haluat! Opettele elämään! Elämä on tehty meitä maalareita varten, taivaanrannan maalareita, joilla unelmana on elää tämä elämä täysillä määrätietoisen itsevarmasti. Elämä on. Se vain on!

lue lisää

Sukupuolierojen näkyvyys

Sukupuoli erojen näkyminen aikuisikään asti

Tyttöjen ja poikien erot näkyvät myös aikuisten naisten ja miesten eroina, monessakin suhteessa. Ei pelkästään sukupuolen suhteen, vaan ajattelun, toiminnan, kasvatuksen, reagointikyvyn, ajattelutavan, tunteiden ilmaisun, lähes kaiken suhteen. Olen alkanut lähiaikoina alkanut pohtimaan tätä asiaa yhä enemmän, miksi meillä elää näin vahvat sukupuoli jaottelut ja erottelut, varsinkin lapsuuden tärkeinä hetkinä. Hyvinvoinnin portailla liikkumisella on minua alkanut pohdituttaa ajattelevatko miehet ja naiset asioista samalla tavalla, koska kasvatus, elinolosuhteet ja geenit ovat muokanneet meistä niin erilaisia. Saamme väkiselläkin erilaisen kasvatuksen tyttöinä ja erilaisen taas poikina. Kaikilla on kuitenkin yhtä lailla samanlainen oikeus omaan hyvinvoinnin ylläpitämiseen, asemaan yhteiskuntaan ja yhteenkuuluvuuteen muiden kanssa.

Jäämmekö lapsuudessa kiireen keskelle, joista tytöille annetaan helpommin mahdollisuus puhua tunteistaan ja näyttää paha olonsa, kun pojat kasvatetaan vanhojen normien mukaan, ettei ole aikaa itkulle, vaan asioista on vain mentävä itkemättä eteenpäin. Pojista kasvatetaan miehiä. Naisista kasvatetaan tunteellisia, kaiken ymmärtäviä hyysääjiä, mikä toistuu aikuisikään saakka. Miksi naisten on helpompi puhua tunteista ja mieltä painavista asioista kuin miesten. Kaikki juontuu rakkaudelliseen tai rakkaudettomaan, kiireelliseen tai kiireettömään lapsuuteen, kuinka itse lapsena tulkitsemme meille tapahtuneet tilanteet ja kuinka meidät on määritelty lapsuudesta saakka tulkitsemaan tilanteita ja annettu mahdollisuus reagoida niihin. Meillä on paljon vanhoillisia odotuksia, mitä suku meiltä vaatii, kenestä pitäisi tulla lääkäri, kenestä tuomari, kenestä insinööri. Paineet ovat kovat jo lapsena. Uskon ja ajattelen, että pienet pojat jäävät kyllä alakynteen jo tässä vaiheessa. Missä vaiheessa sukupolvien ketju saataisiin katkaistua, että pojat saavat itkeä kuin tytöt, saavat kertoa tunteistaan yhtä avoimesti, saisivat syliä ja hellyyttä yhtä lailla kuin tytötkin. Poikien halailu, pussailu ja lämmön näyttäminen vanhempien ja isovanhempien osalta loppuu usein paljon aiemmin kuin tyttöjen kohdalla. Eikö? Pojista kasvatetaan itsenäisiä pikkumiehiä jo varhaisessa vaiheessa, lyödään olalle tsemppaukseksi, mutta tytöt saavat hellyyttä, kuuntelua ja lämpöä aivan eri tasolla kuin pienet pojat. Miehisyydelle on asetettu omanlaiset haasteet vielä näihin paineiden toteuttamiseen, varsinkaan jos ei onnistu tekemisissään. Puutyöt eivät onnistukaan koulussa, häpeä on suuri, poika haluaisikin mennä koulussa mieluummin käsitöihin, mutta mitä muut pojat sanovat ja entäs vanhemmat. On jo helpompi tässä vaiheessa luovuttaa oikeiden halujen toteuttaminen, kun paineet ovat yhteiskunnallisesti niin suuret. Useasti miehiltä on kielletty itkeminen ja tunteiden näyttäminen, varsinkin yleisillä paikoilla. Tyttö kaatuu pyörällä, hän saa tukea ja turvaa. Poika kaatuu pyörällä, niin hänet käsketään vain ylös ja sanotaan, että arvet kuuluvat elämään. Arvet miehistävät! Missä vaiheessa ajatellaan, että tämäkin poika haluaisi iltavuoteella keskustella vielä asiasta ja ehkä itkeä pelkonsa pois. Esimerkkejä löytyy tuhansia ja uskon, että ymmärrätte pointtini.

Tämä on mielenkiintoinen asia myös liittyen johtajuuteen ja johtajuustyyleihin. Elettiin pitkään aikoja, jolloin naisen asema vaikuttajana on ollut heikko ja naisista on alkanut tulla johtajia. Onko nyt vasta ymmärretty, että johtajuus ei ole pelkkää tietoa, faktaa ja kylmäkiskoista tulosten takomista. Onkohan ymmärretty, että hyvän työilmapiirin saamiseksi, työntekijöiden sitouttamiseksi ja hyvien tulosten saamiseksi tarvitaankin hyviä ihmissuhdetaitoja, mitkä osittain tulevat oman persoonan ja osittain hyvien esimieskoulutusten avulla. Jos vanhakantainen myytti elää, että mies ei puhu asioistaan puolisolleen, kavereille, läheisille, eikä varsinkaan työkavereille, niin saa olla aikamoinen sisupussi, joka jaksaa kantaa kaiken itsellään. Kun olisikin tasa-arvoinen, hyväksyvä ilmapiiri, että mies voisi oikeasti kertoa kuinka hän on haavoittuvainen, epäonnistunut, epävarma, epäonnistuja, vieläpä itkun kera. Jos nainen toisi nämä ajatukset eteensä ystäviensä tai työkavereidensa edessä, niin sitä pidetään aivan normaalina. Miten ajateltaisiin miehen kohdalla, varsinkin jos toimisi esimies asemassa? Pohdin vain.
Pienestä se lähtee, se pienen pojan itkun hyväksyminen, kuin tytönkin. Sillä on pitkät vaikutukset tulevaisuuteen. Halataan toisiamme, yhä enemmän <3

lue lisää

Kiire ja johtajuus eivät mahdu samaan lauseeseen

Kiire ja johtajuus eivät mahdu samaan lauseeseen!

Nykypäivänä ihmiset ovat yhä kiireisempiä ja kiireisempiä. On tuttua, etteivät ihmiset kerkeä tavata toisiaan enää työn ulkopuolella, koska vastauksena on aina kiire. Esimiestyö varsinkin on tuhansien lankojen yhdessä pitämistä samaan aikaan, mutta se ei saisi tapahtua kiireessä. Mistä kiire kertoo, koska itse olen huomannut, että vaikka itsekin koen olevani kiireinen, lähes aina, niin lopulta, kun oikea tarve tulee, esim. joku hätätilanne niin, kyllä aika oikeasti löytyy ja kaikki se kiire pysähtyy. Tämä kertoo silloin siitä, että kiireellisyys on itse aiheutettua ja en ole osannut priorisoida kalenteriani oikein. Loppuun palamisen riski on tällöin suuri ja sekin on kyllä koettu. Jälkiviisaus on paras viisaus ja kiireellisyyden pohtiminen loppuun palamisen jälkeen avartaa oman elämänhallintaa huomattavasti ja huojentavasti, koska tällöin osaa oikeasti elää, tehdä töitä oikein ilman jatkuvaa kiireen tuntua ja saada vielä vapauden ja kiireettömyyden tunteen myös kotiin. Miettikääpä mikä on sitä, että mitä on oikea elämä? Kiireellisyys ja sählääminen sopivat samoihin termeihin, koska kiire ei kerro aina tehokkuudesta ja oikeanlaisesta työotteesta. Päinvastoin. Jos joku kertoo olevansa kiireinen, meidän tulisi pysäyttää hänet ja kysyä kuinka oikeasti voit? Niin muut, kuin itsekin olen sortunut siihen, että kalenteri on aivan täynnä suttuisia merkintöjä jokaiselle päivälle, paitsi viikonlopuille. Jopa lopulta niin paljon ja sotkuisasti, ettei niistä saa mitään selvää. Niiden lisäksi työpöytä on täynnä post-it lappusia ja niiden avulla kokee hallitsevansa omaa aikaansa ja työtänsä, kun voin työn tehtyä repiä lapun ja laittaa roskiin. Kuitenkin jossain vaiheessa lappujakin kertyy ja kertyy niin paljon toistensa päälle, ettei enää tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Kiireinen johtaja ei saa aikaan tuottavuutta säheltämisellä ja kalenterin ylikuormittumisella. Kiire ja johtajuus eivät sovi samaan lauseeseen.

Nyt opintovapaalla ollessani kiire ei koske enää perustyötäni, kiire näkyy eniten opinnoissani, mutta organisointitaitoni ovat muuttuneet opittuun ja hallitsevampaan tyyliin, vaikka edelleenkin post-it lappuja käyttäen. Mikä sitten muuttui? Olen alkanut pohtimaan mitä ajanhallinta ja aikaansaaminen omassa elämässäni on ja mistä se oikeasti syntyy. Millainen on oikeasti tehokas ihminen, eikä turhanpäiväinen sählääjä?

Käytämme uskomattoman paljon aikaa ja energiaa fyysiseen hyvinvointiimme, ajattelemme, että treenaaminen ennen töitä tai töiden jälkeen auttaa jaksamaan seuraavana päivänä taas paremmin. Olemme tehneet ehkä uudenvuoden lupauksen paremmasta ruokavaliosta ja noudatamme sitä, että jaksamme niin työssä kuin arjessamme. Keskitymme kuitenkin liian vähän mielemme hyvinvointiin. Vaikka ulkoiset puitteet olisivat kunnossa, niin mielenhyvinvointi jää usein huomioimatta. Aivan kuten keho tarvitsee lepoa rankan treenaamisen jälkeen, myös mieli tarvitsee lepoa ja treenaamista, jotta oikeasti voimme kokonaisvaltaisesti hyvin. Oman mielen ymmärtäminen, sen kuuntelu, ajatusten ja tunteiden hyväksyminen on osa mielenhyvinvoinnin ylläpitämistä. Yhteys ja ymmärrys omaan mieleen voi syntyä hiljaisuudessa, jolloin annetaan aikaa itsetutkiskelulle, mutta ei asioiden vatvomisesille ja turhanpäiväiselle huolien pohdiskelulle. Rauhoitutaan ja annetaan ajatusten virrata, pohditaan mistä tunteet syntyvät. Pohditaan kiireistä päivää, mistä kiireen tunne syntyi. Tunnesäätelyn taidot ovat tärkeitä, koska oma sisäinen puhe rauhoittaa mieltämme. Hyväksymme kiireen tunteen, mutta emme anna sen vallata mieltämme vaan kohtaamme ne tunteet mahdollisesta epäonnistumisesta, häpeästä, armottomuudesta. Hyväksymme sen, että emme voi hallita ympäristöämme, mutta voimme hallita itseämme ja omia tunteitamme. Tämä tunnesäätelyn ja mielenhyvinvoinnin ylläpitäminen on tärkeä työkalu niin työssä kuin arjessa jaksamiseen. Pysähdy ja lepää!

Ihminen ei ole kone ja hyvä johtaja ei ole hyvä, jos hän ei osaa hallita omaa mieltään ja tunnesäätelytaitojaan. Esimies kohtaan työssään jatkuvasti epäonnistumisia, missä tulee olla selkärankaa kantaa vastuu ja kestää niin kritiikki kuin huonostikin annettu palaute. Esimiehet kohtaavat jatkuvasti riittämättömyyden ja epäonnistumisten kokemuksia ja niihin liittyä tunteita, jotka saatetaan kiireen keskellä haudata ja se näkyy niin työn johtamisessa ja johtamiskäyttäytymisessä, jolloin tullaan taas tähän oman mielemme treenaamiseen, rauhoittamiseen, ja tunnemaailman hallintaan. Johtajuudessa olisikin hyvä pohtia joskus omasta haavoittuvuudesta, rohkeudesta kertoa siitä, ettei ole riittävä ja tuntee häpeää, tuntee olevansa epäpätevä olemassa olevaan tehtävään. Kouluttamattomia esimiehiä on paljon, joilla ei ole esimieskoulutusta taustallaan. Helposti ajatellaan, että kokemuksella ja puhelahjoilla pärjätään, mutta johtajuus on paljon paljon enemmän. Ilman koulutusta ei tulisi lähteä johtamaan ihmisiä. Esimiehen olisi hyvä tunnistaa nämä puutteet itsessään ja vaatia itselleen lisäkouluttautumista, mikä helpottaa stressiä, ylikuormittumista ja toki myös itse johtamiskäyttäytymistä työpaikalla. Ne ovat valtavia tunteita, mitä kannamme sisällämme, jos emme käsittele niitä, vaan porskutamme vain eteenpäin. Johtajuuden haavoittuvuudesta ja koulutuksen puutteista voisi tehdä erillisen blogipostauksen, mutta jätän tämän ytimekkäästi tähän. Itsetutkiskelua, tunteidenhallintaa, oikeanlaista johtajuutta ja koulutusta kaivataan lisää.
Niin esimiehillä, kuin kaikilla yhtenä hyvänä mielen työkaluna on lisätä positiivisuutta mieleensä. Muistijälkemme on sellainen, että se muistaa paremmin negatiiviset jäljet kuin positiiviset, joten on itse tehtävä töitä sen eteen, että löydämme positiiviset asiat elämästämme ja poistamme negatiiviset pois. Kaikki mitä katsomme, kuulemme ja näemme tuottaa meille tunteita ja itse täytyy tehdä se työ, että jos oikeasti haluaa työstään mieltään ja antaa aikaan itsetutkiskelulle, niin ensimmäisenä on positiivisuuden löytäminen. Kuuntele hyvää oloa tuottavia äänikirjoja, meditoi, joogaa, katso iloisia elokuvia, lue vain hyviä uutisia. Elämä on täynnä pelkkää negatiivista uutisointia, mikä stressaa jo ajatuksena. Eikö olisi ihana, kun voisi oikeasti elää juuri sellaista elämää kun itse haluaa? Ja vielä ilman kiireen tuntua. Mielen ja kehon rauhoittumisen työkaluja voi löytää meditaation, äänikirjojen ja rauhallisen musiikin kuuntelun kautta, mikä kullekin sopii. Pitää löytää itselleen oikeanlainen tapa saavuttaa hetki itsetutkiskelulle, varata siihen aika kalenterista aivan kuten varaat ajan lenkille, uimiselle, salilla käymiselle tai joogalle. Mitä paremmin osaa johtaa omaa mieltään, sitä paremmin osaa johtaa ympäristöään. Useat kiireiset johtajat suorittavat päivät kalenterin mukaisesti, tekevät asiat mitä kalenterissa lukee ja käyvät kiireisenä vielä urheilemassa työpäivän jälkeen, mutta onko päivä silti ollut tuloksellinen, elätkö oikeasti vapaata, kiireetöntä ja onnellista elämää? Kalenterin ohjaamina teemme toki annetut tehtävät, mutta sisäisen onnellisuuden ja levon merkitys useasti unohtuu ja se näkyy työn jäljessä ja kalenterin hallinnassa. Kun hallitset mieltäsi, hallitset ympäristöäsi, kalenteriasi ja näin ollen myös kiireellisyyttäsi. Osaat luoda itsellesi fokusoidun kalenterin, jossa on priorisoitu tärkeimmät tehtävät kullekin päivälle, annettu aikaa myös levolle ja rauhoittumiselle. Uuden oppiminen ja totuttujen tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta kun ymmärtää kiireellisyyden merkityksen elämässä ja sen että kiire ei ole tuloksellista, eikä kiire kerro hyvästä johtajuudesta, vaan hallinnan ja kontrollin puutteesta sekä omien rajojen hallitsemattomuudesta. Anna aikaa itsellesi ja levolle, järjestä kalenterisi uuteen uskoon ja opi tuntemaan oma itsesi, ennen kuin lähdet työhön, missä vallitsee kiireellisyyden kulttuuri. Omalla osaamisella kiireellisyyttä voi hallita ja jakaa tietoa työyhteisöön. Jos esimies on rauhallinen, niin työyhteisö rauhoittuu.

Konkreettisia asioita mitä itse olen tehnyt mielenhyvinvoinnin harjoitteiden lisäksi, on monia. Olen tehnyt itselleni selkeät tavoitteet niin opintoihini kuin yritysasioihini liittyen, mitä haluan saavuttaa joka-ikinen päivä. Jokaiselle päivälle teen selkeät ohjeet, mitä tulee tehdä. Huomioin sen, mitä oikeasti pystyn tekemään, koska jos olen lyönyt liikaa pikkujuttuja ja itselle vain mieluisia hommia yhdelle päivälle, niin ne eivät oikeasti tuota tulosta, vaan huomaan, että keskistyn liian moneen asiaan yhtä aikaa, niin ne oikeat asiat jäävät tekemättä. Tämä taas tuottaa lisästressiä, kun huomaan, että tavoitteelliseksi asetetut tehtävät jäävätkin tekemättä ja seuraavalle päivälle, niin viikkosuunnitelma menee täysin pilalle. Täytyy siis osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja huomioida mitä asioita jaksaa tehdä esim. enemmän maanantaina kuin perjantaina. Löysään tahtiani aina loppuviikkoa kohden, koska tiedän, että minulle sopii paremmin kireämpi rytmi alku viikkoon.
Mikä taas auttaa keskittymään tulokselliseen työhön, on ehdottomasti häiriötekijöiden minimointi. Pyrin tekemään työni mahdollisimman hiljaisessa tilassa. Jos hiljaisuus ei kotona onnistu, niin pistän korvilleni soimaan meditaatiomusiikkia, mikä ei häiritse samalla lailla, kuin jos radio soisi, musiikki vaihtuisi ja jäisin kuuntelemaan juontajien puheita. Pistän puhelimen äänettömälle ja pyrin mahdollisimman vähän vilkuilemaan sitä, koska se syö eniten tehokasta työaikaa, jos innostuu välissä seurailemaan somea tai lukemaan päivän uutisia. Se on pahe. Varmaan monen muunkin. Kun pääsen oikeaan työmoodiin ja saan flow tilan päälle, saan huikeasti aikaan jo pelkän tunnin sisällä. Jos annan häiriötekijöitä tulla, niin yhden tunnin työ voi venyä neljän tai kahdeksan työtunnin mittaiseksi, koska en ole keskittynyt siihen mitä teen. Häiriötekijöiden minimoinnin lisäksi pidän huolen tauoista. Onhan tutkittu, että ihminen ei pysty keskittymään samaan asiaan montaa tuntia putkeen, vaan ajatukset lähtevät väkiselläkin harhailemaan, jos et tauota työpäivääsi. Itse pidän noin 1,5h jälkeen pienen tauon ja jatkan sitten työskentelyäni.
Näin pienillä muutoksilla voit parantaa elämänlaatuasi, kun kiireettömyys ja häseltäminen katoavat ja saat aikaan oikeasti sitä mitä elämältäsi haluat. Pysähdy, anna aikaa itsellesi, kuuntele sisintäsi, löydä positiivisuus elämääsi, poista negatiiviset asiat elämästäsi ja poista häiriötekijät työympäristöstäsi. Muista, että keho ja mieli ovat yhtä. On yhtä tärkeää huolehtia fyysisestä kunnosta, kuin mielenhyvinvoinnista.

Nyt on levon ja tauon paikka, palataan taas! Aurinkoista ja rauhallista kesää!

lue lisää

Uskallatko olla oma itsesi vai kuunteletko pelkureita?

USKALLATKO OLLA OMA ITSESI VAI KUUNTELETKO PELKUREITA?
Olen elämäni aikana kaatunut niin monta kertaa, etten edes muista. Onko auttavia käsiä noussut? Vain luottoystäviltä. Viime vuoden aikana olen kaatunut enemmän kuin koskaan ennen. Viime kaatumisten jälkeen, en ole vielä päässyt edes kokonaan pystyyn. En tarvitse ketään minua nostamaan, koska minä olen oman itseni herra ja nostan kyllä itse itseni. Kaatumisten seurauksena olen menettänyt ja valinnutkin luopua ihmissuhteista, jotka tuovat elämäni pelkkää negatiivisuutta ja tavoitellusti pahaa. Ihmisistä, jotka eivät edes tarjoa apua kaatumiseen, vaan ennemminkin tallovat alleen. Miksi he niin tekevät? Oman pelkonsa ja pelkuruutensa vuoksi. He ovat itse pelkureita, jotka pelkäävät toisen nousevan ja näyttävän, että näinkin vaikeasta asiasta voi selvitä, koska itse ei olisi siitä selvinnyt.
Älä missään nimessä vahvista epäilijöiden uskomuksia omaan luovuttamiseesi, vaan luota itse itseesi ja omaan osaamiseesi ja selviytymiseesi! Mitä toiset pitävät mahdottomana, niin sinä teet siitä mahdollisen! Älä jää paikoillesi katkeroitumaan epäilijöiden ja pelkureiden sanoihin ja tekoihin, vaan näytä mistä sinut on tehty. Toisissa meissä on asennetta ja toisissa asenteen puutosta. Päätä itse kumpaan joukkoon kuulut.
Huomasin, varsinkin yrittäjyyteni alussa, että kun päätin aloittaa yrittäjyyden, niin minua ympäröivät ihmiset eivät tukeneet minua yritys haaveideni toteutumisessa. Osa kavereista olivat asenteella ”Wau, kuinka rohkea olet..”, osa oli hiljaa; joko pelosta tai kateudesta. Mutta sukulaiset, juuri ne lähimmäiset olivat pahimmat ” Et tiedä minkä virheen tulet tekemään. Luuletko todella, että tulet onnistumaan? Sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta yrittäjyydestä..” He ihmettelivät, miksi haluan ottaa niin suuren riskin. Riskin! Pohdin, että ottaa riskin, toteuttaakseen omannäköistä ja sellaista työtä, mitä itse rakastaa ja tuntee osaavansa? Olin loukkaantunut ja jopa vihoissani saamastani palautteesta, koska halusin itse juhlistaa päätöstäni ja varsinkin päivää, kun yritykseni oli vihdoin rekisteröity. Ympärillä olevien ihmisten negatiivisuus kuitenkin sai minut lannistumaan niin paljon, että en antanut itselleni lupaa juhlistaa, enkä kokenut sitä riemun tunnetta, mitä olisin halunnut ja kuvitellut tuntevani. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, kun olen käynyt paljon asioita läpi itseni ja menneisyyteni ja mentaalivalmennuksen kautta, että joskus on päästettävä irti, että voi mennä eteenpäin. Minun oli aika herätä ja avata silmäni sille, ketä päästän elämääni, ketkä todellisuudessa vahvistavat minua ja tukevat minua, kun sitä tarvitsen ja ketkä tuovat negatiivisuudellaan minuun huonoa oloa ja alemmuuden tunnetta.
Ymmärrän, että useilla suurin osa ystävistä, vanhemmista, sisaruksista, isovanhemmista ja puolisoista eivät anna tukea muutostilanteissa, taka-ajatuksenaan rakkaudella sanottu pelko puolestasi, huoli siitä, että mitä tapahtuu, jos et onnistu. Minulle osoitetut sanat olivat taas toisenlaisia. Sanat eivät liittyneet rakkaudelliseen huoleen, vaan ihmisen omaan pelkoon elää tätä elämää ja kateudesta johtuvia sanoja, kun toinen uskaltaa ja tekeekin jotain hänen päätöstensä ja sanojensa vastaista. Uskaltaa muuttaa paikkakuntaa ja lähteä yrittäjäksi koulun ohessa. Minä taas en puolestani lähde ajattelemaan onnistumista epäonnistumisen kautta, vaan sen kautta, että minähän onnistun. Olen elämässäni kaatunut niin monta kertaa aiemminkin ja aina noussut pystyyn, että pystyn tiedostamaan riskit, mutta enemmän tiedostan riskit pelkääjän paikalla istumiseen, paikalleen jämähtämiseen, rutinoitumiseen ja negatiivisen asenteen iskostumisen riskiin, kuin siihen, että eläisin unelmaani. Toteuttaisin kokemuksellani, koulutuksellani, tiedoillani ja taidoillani, joista lähimmäisilläni ei ole tietoakaan, elämäntyöni ja haaveen todeksi luottaen onnistumiseen, kuin pelätä kaatumista.
”What if I fall? Oh, but my darling, what if you fly? – Erin Hanson.

LUOTA ITSEESI JA OMAAN OSAAMISEESI. USKALLA KOKEILLA UUSIA ASIOITA, USKALLA ELÄÄ UNELMA ELÄMÄÄSI. ÄLÄ TUHLAA ELÄMÄÄSI PELÄTEN MITÄ VOISI SATTUA. PELKÄÄ ENNEMMIN SITÄ, MITÄ TAPAHTUU, JOS ET KUUNTELE SYDÄNTÄSI, TEE SINULLE TÄRKEITÄ ASIOITA JA VALITSE NIITÄ ASIOITA, JOTKA TUOVAT POSITIIVISUUTTA ELÄÄMÄSI. USKALLA OLLA OMA ITSESI, ÄLÄ JÄÄ PELKURUUDEN JALKOIHIN.

lue lisää

Kriisiolosuhteet muuttavat elämäämme

Kriisi ja pandemia tilanteet tuovat perheisiimme ja normaali olosuhteisiimme syviä ja jopa pysyviä muutosilmiöitä. Kriisin kohtaaminen tuottaa meissä luonnollisen taistele tai pakene ilmiön. Teemme yleensä kaikkemme selvitäksemme tilanteesta kuin tilanteesta, minkä...

lue lisää

Muutosvalmius

Sitten kun.. Sitten, kun joskus.. Mitä jos ei jossitella vaan aloitetaan muutos nyt? Useasti mietin, että miksi me ihmiset odotamme muutosta niin pitkään. Pakenemme itseämme, tulevia muutoksia, haaveita ja omia tunteitamme. Pelkäämmekö epäonnistumista vai johtuuko...

lue lisää