Kriisi ja pandemia tilanteet tuovat perheisiimme ja normaali olosuhteisiimme syviä ja jopa pysyviä muutosilmiöitä. Kriisin kohtaaminen tuottaa meissä luonnollisen taistele tai pakene ilmiön. Teemme yleensä kaikkemme selvitäksemme tilanteesta kuin tilanteesta, minkä koemme uhkaavaksi, se on meille luonnollinen reaktio toimia.  Tietokaan ei ole autuaaksi tekevä voima, vaan tilanteeseen vaikuttaa omat tunteemme ja kokemuksemme, siiitä kuinka olemme aiemmin selvinneet ja kuinka tulemme jatkossa selviämään.

Karanteenissa oleminen lisää tutkimusten mukaan jopa 60% erotilanteita ja huomattavan määrän perheväkivaltaa. Ihmiset ovat toivottomia ja ahdistuneita neljän seinän sisälle olemisesta. Tunnistan tämän ahdistuneisuuden ja voimattomuuden itsessänikin, koska tilanne ei ole omassa hallinnassani.

Voin tehdä vain sen, mitä vallitsevissa olosuhteissa on sallittua. Ulkoilun merkitys korostuu, koska ihmisen tulee saada ukoilla raittiissa ilmassa ja saada myös omaa vapaa-aikaa. Tämäkin on perheissä vain ajan järjestely kysymys. Kalenteriin täytyy laittaa ajat, milloin kukakin tekee mitä yksin ja milloin tehdään asioita yhdessä. On keksittävä ja oltava luov, jotta lapsiperheiden väkivalta ja erotilanne tilastot eivät enää kasva. Emme saa antaa tälle pandemialle ja karanteenille valtaa. Meidän tulee edelleen olla itsemme johtajia myös kriisitilanteissa. Suosittelen etsimään netistä mm. MLL ja muista lasten ja nuorten sivuilta tekemistä niin perheen pienimmille, kuin koko perheelle yhteisesti. Jos koitamme jatkaa arkeamme niin kuin vain ennenkin, niin se ei vain onnistu. Jos emme itse ole luovia ja keksi uutta tekemistä niin sisällä tai ulkona, niin aina voi kysyä apua ulkopuolisilta tai etsiä tietoa netistä. Yksin ei tule jäädä, eikä hyväksyä väkivaltaa tai muutoin huonoa kohtelua. Kriisipuhelimet auttavat aina ja antavat neuvoja ihan perustilanteisiinkin, jos ahdistaa. Tilanteiden ei kannata antaa mennä niin pitkälle, että väkivaltaa tai sen uhkaa syntyy.

Puhu aina ulkopuolisille, äläkä jää yksin. me kaikki olemme samassa tilanteessa ja on ajateltava positiivisesti. Meidän tulee muuttaa asenteitamme ja kasata itsemme!

Vanha ja tuttu sanonta, mutta ”Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa”, pitää varmasti paikkansa.

Vaaditaan kärsivällisyyttä.

Muista levätä

Ota omaa aikaa.

Naura ja keksi ilon aiheita!

Tämä kuva on otettu kodistamme, kun ostimme led-disco lampun Hong Kongista. Suosittelen.

Saimme iloa, naurua, tanssia, hikeä pintaan sekä yhteisesti hyvää mieltä. Ja vielä useampaan päivään.

Lapset eivät kyllästy. Meidän pitää löytää itsestämme se pieni lapsi, joka uskaltaa, iloitsee, hyppii ja leikkii.

Ei ajattele murheita, eikä muistele syntyjä syviä.

Voimia kaikille!